Hengitä!

Katsoin elokuvan joka salpasi hengitykseni. Breathe- elokuvan päähenkilö, elämän- ja seikkailunhaluinen nuori mies, halvaantui polion seurauksena. Tarina kertoi ihmismielen voimasta. Siitä, ettei elämä kärsimyksenkään keskellä ole vain sen ehdoilla elämistä vaan sen täyttämistä huumorilla, rohkeudella ja elämänilolla. Elokuva oli tosi elämän inspiroima ja minut se herätti miettimään hengittämisen vaikeutta.

Elämämme voi sisältää niin monenlaista kärsimystä. Se voi pahimmillaan halvaannuttaa meidät paikoilleen ja salvata hengityksen. Saatamme menettää elämänhalun, huumorin, rohkeuden, ilon ja toivon. Kuka meistä voi sanoa toiselle, että sinun kärsimyksesi on pienempi kuin minun. Salpaako kärsimys hengityksesi ja vie elämänilosi?

Kenties olet sairastunut vakavasti, kuten elokuvan päähenkilö, ja joudut elämään elämäsi täysin toisten avustamana. Jollekin avioero ja yrityksen konkurssi on aiheuttanut vuosikymmenien kärsimyksen, masennuksen ja toimintakyvyn halvaantumisen.  Ehkäpä oman lapsesi kuolema salpasi hengityksesi ja jokainen hengenvetosi on työn ja tuskan takana. Tai kenties olet lapsuudessasi joutunut kokemaan kärsimystä, joka vei elämästäsi rohkeuden ja ilon.

Kukaan meistä ei voi täysin ymmärtää toisen kipua ja kärsimystä. Voimme parhaimmillaankin olla vain toisen lähellä, antaa vertaistukea, kuunnella, rakastaa, välittää, hoivata ja lääkitä. Kärsimyksen keskellä voi olla vaikea uskoa armolliseen ja laupiaaseen Jumalaan. Ennemminkin se tuntuu irvikuvalta oman tuskan keskellä. Sanontakin ”kärsimys kasvattaa,” tuntuu niin kovalta ja hurskaalta. 

Kun itse olen joutunut kasvotusten omien kärsimysteni kanssa, ovat ne joka kerta salvannut hengitykseni. On aina vienyt oma aikansa saada hengitys taas kulkemaan ja toimintakyky palautumaan. Voima, jolla olen saanut vedettyä ilmaa keuhkoihini, on kuitenkin aina ollut minussa itsessäni. Se tulee syvältä sielustani ja sen sisukkuus ja sitkeys on sellaista todellista, aitoa minuutta, joka on minuun laitettu jo äitini kohdussa.  Ajattelen ja uskon, että se on siemen, josta Luoja minut muovasi ja jolla on mahtava voima. Varmaankaan siemeneni ei ole sinapinsiementä suurempi mutta sen voima sisälläni on valtava. Se on ollut niin valtava, että olen omien kärsimysteni läpi kulkenut ja maahan kaadettuna yhä uudelleen ja uudelleen olen sieltä aina vain ylös noussut. Se mielikuva, että apu tuskan keskellä ei tulekaan vain minun ulkopuoleltani, vaan minun sisältäni, on auttanut minua hengittämään, palauttanut elämäniloni, rohkeuteni ja antanut toivon uudesta huomisesta.

Käännä katseesi sisällesi ja löydä siemenesi. Ota hengenveto, sitten toinen ja vielä yksi, kunnes huomaat, että henki kulkee!

Löydä voimasi!