Yhden Tarinan verran

Iso osa elämästämme kuluu työpaikalla, tai no, ainakin suurimman osan aika kuluu töissä.  Vaikka meillä onkin omat roolimme työelämässä, niin oma persoonamme ja arvot tulevat työskennellessämme esiin tavalla tai toisella. Työnteon opimme paljolti kasvatuksen, malliesimerkkien, opiskelun, kokeilujen, tekemisen ja erehdyksien kautta. Mielestäni työ voi parhaimmillaan antaa elämään sisältöä ja upean kokemuksen siitä, että lahjasi ovat käytössä ja olet rakentamassa maailmaamme omalla osaamillasi ja persoonallasi. Työelämä ei kuitenkaan aina suju niin mutkattomasti kuin toivoisimme. Itse aloitin työelämään tutustumisen jo hyvin nuorena ja kuulun niihin tyyppeihin, jotka ovat etsineet ja kokeilleet monia aloja ja työpaikkoja. Niiden myötä olen sitten löytänyt omia lahjojani ja tapaani työskennellä. Mieleeni on jäänyt muutamia työpaikkoja, joiden kautta olen saanut hyvin erisävyisiä kokemuksia työelämästä, esimiehistä ja työkavereista. Nuorena likkana pääsin myyjäksi nuorison suosimaan

Millaista on olla naisen nahoissa? Luin vastikään aiheesta kirjan: Vain tytär (Sarita Skanges). Kirja kertoi tytön elämästä ja asemasta Intiassa. Tarina on todellinen selviytymistarina siitä, miten tyttö selviytyi julman kohtelun jälkeen vapaaseen ja tasapainoiseen elämään. Minulla on omanlaiset kokemukset tytön ja naisen elämästä. Kokemukset, jotka ovat syntyneet tähän astisen elämäni pohjalta. Naisten asema täällä Suomessa on toki parempi kuin Intiassa mutta jotain samankaltaisuutta koin kirjan tytön elämässä. Lapsena minua kasvatettiin siihen, että tyttönä tehtäväni on huolehtia lapsista, kodista, käydä töissä ja pitää mieheni tyytyväisenä. Oli tärkeää oppia olemaan myös nöyrä ja asettaa toisten tarpeet etusijalle. Ulkoiset paineet olivat myös kovat. Piti näyttää hyvältä ja huolehtia, ettei luiden päälle kasaantuisi liiaksi läskiä. Koska yläluokkaan eivät vanhempanikaan yltäneet, niin koulutus odotukset eivät minun suhteen olleet kovin korkeat, riitti että hankkisin jonkinlaisen