IKÄvää syrjintää
Elämme aikaa, jossa monet joutuvat laittamaan yrityksensä luukulle lapun ja useat työntekijät saavat potkut persuksiinsa. Näin kävi minullekin. Työt loppu ja käteen jäi vain rupinen känsä. Toimeliaana naisena marssin työmarkkinoille ja aloitin urakan. Tiesin jo vuoden takaa, että työnhaku olisi verta ja hikeä vaativa homma. Olin jo saanut esimakua siitä, että vuosikymmenien monipuolinen työkokemukseni olisi kuin pala vessapaperia, jonka voi vetää samantein alas paskan mukana. Mutta koska en ole luovuttaja tyyppiä, niin aloitin kovalla tohinalla töiden hakemisen. Ostin verkosta CV- ja työhakemuspohjat ja tein netin ohjeiden mukaan houkuttelevat hakemukset. Kulutin näiden hakemusten tekemiseen monta päivää ja olin kysynyt useiden ihmisten mielipiteitä hakemusteni tyylistä. Jokainen heistä totesi, että hakemukseni olivat tyylikkäät, selkeät ja hyvin erottuvat. Ensimmäisten viikkojen aikana tein 20 työhakemusta hyvin erilaisiin työtehtäviin. Ajattelin, ettei minulla ole varaa valikoida,