Kaksi astiaa

Tänään lippu liehuu tangossa Minna Canthin syntymäpäivän muistoksi ja tasa-arvon puolesta. Minna Canthin ajatukset ja mielipiteet ovat aina kolahtaneet minuun. Liekö osasyynä asiaan sama nimisyytemme... Ehkä kuitenkin enemmän vaikutusta on tehnyt hänen mm. uraanuurtava vaikuttamisensa naisten ja tyttöjen aseman edistämiseksi. 

Kun aikoinani mietin tämän blogini aloittamista, oli merkittävin syyni siihen se, että halusin antaa äänen naisen ja tytön näkökulmasta, niistä lähtökohdista, mistä itse olen ponnistanut yhteiskunnan jäseneksi. Kun tarinoitani lukee voi kuulla naisen ja pienen tytön äänen, jonka elämä ei ole ollut aina vain ruusuilla tanssimista. Syntyessäni 1970- luvulla tytön ääni saatettiin vaientaa hyvin ikävillä tavoilla. Nämä lapsuuden ja nuoruuden raskaat kokemukset, kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja kunnioituksen puutteen jäljet, ovat kuin tatuoituna monissa meissä aina pitkälle aikuisuuteemme asti, joskus jopa loppuelämämme ajan.

Vaikka elämme hyvinvointiyhteiskunnassa löytyy keskuudestamme yhä tänäänkin paljon huonosti voivia tyttöjä ja naisia. Tämä näkyy ja kuuluu erittäin hyvin työelämässä ja ammattialoilla, jotka ovat edelleen kovin naisvaltaisia. Omat kokemukseni hoitajana puhuvat karua kieltään ja eivät aina oikein kestä päivänvaloa. Usein hoitajatyön raskautta lisää esimiesten taholta koettu välinpitämättömyys. Työtä, jota teet ihmisten hyväksi ei arvosteta tai kunnioiteta ja sinut saatetaan lytätä jo sukupuolesi vuoksi epäpäteväksi tai hiukan epätasapainoiseksi. 

Kun aikoinani hakeuduin hoitajan koulutukseen ja työhön toivoin sitä kautta saavani auttaa ihmisiä, joita työssäni kohtaisin. Tiesin, ettei palkkaus olisi häävi mutta siitä huolimatta uskoin sen riittävän peruselannon saamiseen. Vuosien varrella kuitenkin huomasin, että lisätyö on tarpeen, jotta saisin itseni lisäksi elätettyä myös lapseni. Näin on käynyt myös niin kovin monelle muullekin hoitajalle. 

Nyt vuosikymmeniä sen jälkeen kun työt hoitajan pestissä aloitin kuulen tuhansien hoitajien ääniä parempien palkkauksen ja työolojen puolesta. Iloitsen siitä, että me naiset emme tyydy ikuisesti olemaan vaakakupissa siellä kevyemmällä puolella, kun kuitenkin työ on usein raskaiden punnusten kantamista päivästä toiseen. Joskus äänen lisäksi vaaditaan myös lisää toimenpiteitä sen eteen, että saamme tasapainon vaakaan. 

Itse olen tullut työelämässäni siihen pisteeseen, että arvostan omaa ammattitaitoani ja itseäni niin paljon, että joskus toimenpiteeksi on jäänyt vain työpaikan ja -tehtävän vaihto. Ja täytyy sanoa, että se on aina kannattanut. Minna Canthin päivänä tuon ääneni kuuluviin omalla sitaatillani ja lisään näin oman punnukseni vaakaan.

"Klassinen tasapainovaaka käsittää kaksi astiaa. Jos haluamme saada tasapainon vaakaan on meidän naisten rikottava hiljaisuus ja lisättävä punnuksia." - Minna Leppälä

 

Lisätään punnuksia.