Sika

Tällä kertaa jouluinen tarinani ei ehkä olekaan niin kovin tunnelmallinen ja herkkä, vaan hiukan karu ja hurja mutta se on tarina, joka muistoihini on syöpynyt ja joka kerta kun kuulen Juicen joulubiisin, Sika, tämä muisto hiipii mieleeni. 

Vietimme lapsuudessani jouluja kahden kodin välillä ja tällä kertaa olin äidin tykönä odottelemassa joulua. Oli aatonaatto ja koristelimme kuusta, joka oli jostain metsästä taas hankittu. Isäpuoleni oli lähtenyt kinkunhaku reissulle ja mietimme minkä kokoisen kinkun hän tällä kertaa mahtaa kotiin tuoda. Hänet kun tunnettiin kovana kinkun ystävänä, joten kinkkujen koot olivat yleensä sieltä isoimmasta päästä. Kinkun hakureissu oli kestänyt jo aika tovin ja alkoi olla jo iltamyöhä. Äitikin jo hermoili, kun ei miestä näkynyt ja pelkäsi, että tämä oli jäänyt baariin kinkun kanssa. Äiti oli jo muutaman oluen nauttinut odotellessaan ja tiesin, että isäpuolikin oli jo lähtiessään ollut pikku tuiterissa, joten tilanne ei varmasti ainakaan olisi sieltä selvimmästä päästä, kun hän kotiin saapuisi. 

Viimein kuului kolahdus ja hurja meteli ovelta. Kiirehdimme katsomaan mikä metelin aiheutti ja näky oli kyllä pysäyttävä. Kolme miestä taluttivat tai pikemminkin puskivat elävää sikaa ovemme sisäpuolelle ja sika pisti hanttiin minkä pystyi. Kolmen miehen voimin iso emakko raahattiin vinkuvana kylppäriin ja ovi suljettiin. Meteli kylppärissä oli korvia huumaavaa. Sika vinkui niin, että tärykalvot helisi ja kolinasta päätellen taisi kylppärin sisustuskin mennä uusiksi. Hetken päästä isäpuoleni tuli keittiöön hakemaan puukkoa ja painui sitten takaisin kylppäriin. Ovi pistettiin lukkoon, joten en päässyt näkemään mitä sen takana tapahtui. Kuulin vain sian kamalan vinkunan ja miesten kiroilut. Äiti oli hiukan lamaantunut näkemästään ja huusi miehille, että mitä helvettiä nämä nyt aikoivat. Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista. Vinkuna ja sadattelu loppuivat. Kului tovi ennen kuin miehet avasivat kylppärin oven ja saimme nähdä heidän aikaansaannoksensa. Uteliaana tyttönä menin tietenkin etunenässä katsomaan, miksi sika oli niin hiljaa. Näky jäi mieleeni kyllä pysyvästi. Sika röhnötti ammeessamme sorkat taivasta kohden ja punainen veri oli kuin maalia, jolla koko kylppärimme oli värjätty. Äitini sai kamalan hepulin, koska hänen joulusiivoksensa meni aivan harakoille. Miehet, jotka olivat yltä päältä veren tahrimia, istahtivat keittiönpöydän äärelle hörppimään kaljojansa ja naureskelivat, että paikallinen sikatilallinen jäi nyt yhtä emakkoa vajaaksi mutta meiltä ei tänä jouluna kinkku loppuisi kesken. Sinä jouluna minulta jäi kinkku syömättä.

Lapsuuteni joulut ovat muistoissani tänäänkin, kun vietän jo kypsän aikuisiän jouluja. Sydämeni on kiitollinen siitä, että olen saanut viettää näitä rauhallisempia ja turvallisia jouluja jo usean vuoden ajan. Pieni kinkku jääkaapissa odottaa mieheni paistourakkaa. Piparien ja kuusen tuoksu täyttää kotimme. Lahjapaketit odottavat perheemme nuoria ja me vanhemmat nautimme kynttilöiden luomasta tunnelmasta, glögilasien ja suklaaherkkujen parissa. Tosin minä vielä viimeistelen tätä kirjoitustani, koska halusin tarinallani tuoda ajatuksiinne ne perheet ja lapset, jotka saavat sen toisenlaisen joulun, sillä ikävä kyllä, tänäkin jouluna heitä on. 
                               
Rauhallista ja rakkaudellista joulua ihan jokaiselle!

Sika, se kohta paistetaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö