Yhden Tarinan verran

Olen asunut melkein koko ikäni uusperheessä. Ensin lapsuudessani, nuoruudessani ja nyt sitten aikuisuudessani. Ydinperheestä minulla on kokemusta vain muutamasta lapsuusvuodesta, joten voisi kai jo sanoa, että olen kokemusasiantuntija, mitä uusperhe elämään liittyen tulee. Olen saanut tai joutunut, miten sen nyt ilmaista haluaa, näkemään uusperheen elämän koukeroita lapsen, nuoren ja aikuisen silmin. Jo ollessani 10-vuotias sain velipuolen, joka oppi kutsumaan minua äidikseen. Tämä johtui paljolti siitä, että hoidin usein häntä äitini ja isäpuolen alkoholi ongelmien vuoksi. Kunnes sitten 4-vuotiaana velipuoleni otettiin huostaan. Siihen mennessä olin jo oppinut ja nähnyt hyvin värikästä uusperhe elämää, enkä voi sanoa, että kokemukset olisivat olleet positiivisia mutta kovalla kädellä kasvattavia kyllä. Puolikas äiti minusta tuli jo 18-vuotiaana ja voin sanoa, etten todellakaan ollut siihen silloin kypsä millään mittarilla. Opettelin aikuisuuden itsenäistä elämää, johon sekoittui

Minulta on aika ajoin kyselty, että vieläkö elämäni on ihmeitä täynnä? No minä elän, joten siinä on minulle joka päivä ollut ihmettä kerrakseen. Niille lukijoille, jotka eivät historiaani tunne avaan asiaa sen verran, että ehkä pääsette hieman kärryille. Reilu 10.v sitten avioidun toisen kerran elämässäni mutta tämä avioliitto kariutui jo puolen vuoden päästä häistä miehen päätöksestä. Olin ensimmäisestä erostani saanut pojan ja jäin taas jatkamaan elämääni kahden hänen kanssaan. Poikani oli toisen eroni aikoihin 10-vuotias. Ero otti niin koville, että harkitsin itsemurhaa mutta ennen junan alle menoa, henkäisin Jumalan puoleen ja pyysin apua Häneltä. Olin kantanut uskoa sydämessäni lapsuudestani saakka mutta en antanut Jumalan kantaa elämääni, vaan olin aina pärjännyt omilla voimillani tai niin luulin. Nyt vuosia myöhemmin taaksepäin katsoessani voin todeta, ettei minulla oikeastaan ollut mitään todellista hajuakaan siitä, mitä sydämen usko oli ja mitä ”lapsen uskolla” Raamatussa t

Elämme poikkeuksellisia aikoja...näin toitotetaan tänä päivänä useista eri tuuteista. Maailmaa ravisuttelee virus nimeltään Covid-19 tutummin korona. Tänne kotomaahanikin se on jo rantautunut. Paniikki iski alkumetreillä moniin ja yleinen vitsin aihe, vessapapereiden hamstraaminen, naurattaa useita vielä tänäänkin. Toisilla kuitenkin on jo hymy hyytynyt, koska ovat joutuneet kohtaamaan viruksen tuhoavamman puolen, sairastumisen ja jopa kuoleman. Jokaiselle on korona aiheuttanut jonkinlaisia muutoksia arkielämäänsä, jos ei muuta niin ainakin kehotuksen lisätä käsien pesua. Sitä miten meistä kukin näitä kehotuksia ja rajoituksia toteuttaa, jää paljolti jokaisen omantunnon varaan. Tässä blogikirjoituksessani en lähde enää listaamaan niitä asioita, joihin korona on vaikuttanut. Olemme kuulleet jo nyt monia tarinoita laidasta laitaan. Minua itseäni kiinnostaa kaikki se mitä tämä ”sota” virusta vastaan luo.  Keskityn lukemaan ja kuuntelemaan enemmin asioita, joissa näkyy se yhteisöl