Yhden Tarinan verran

Katsoin yhtenä iltana elokuvan, joka käsitteli 1700-luvulla tapahtunutta afrikkalaisperäistä orjakauppaa ja tässä taannoin osallistuin seminaariin, jossa asiaa käsiteltiin toisenlaisesta näkökulmasta mutta kyseessä oli myös orjuus.  Seminaarissa puhuttiin ihmiskaupasta ja sen uhreista. Nykyajan orjuus on hyvin monenmuotoista mutta suuri osa orjaksi määriteltävistä on pakotettu työskentelemään prostituoituina. Kylmät luvut kertoivat siitä todellisuudesta missä elämme.   Tarinat, joita kuulin kuulostivat liian kamalilta ollakseen totta, eivätkä ne häviä vaikka sulkisimme silmämme niiltä. Sain myös kuulla siitä, kuinka uskomaton määrä ihmisiä kannattaa tätä ihmiskauppaa vain  klikkaamalla auki netistä pornosivuja.  Pelkästään yhdellä suositulla pornosaitilla oli päivässä 60 miljoonaa kävijää!  Kuulin myös, että kristillisissäkin piireissä pornon katselu on hyvin yleistä ja salaista puuhaa. Saatetaan tuomita yleisesti esiaviolliset suhteet mutta saarnaamisen jälkeen itse istutaan no

Etsin ystävyydestä kertovia selityksiä, siitä mitä se on ja miten sitä määritellään. Löysin hienoja ajatuksia ja käyttäytymismalleja, joita ystävyydessä usein esiintyy. Niitä oli mm. epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi, luottamus, keskinäinen ymmärrys, sympatia ja empatia, myönteinen vastavuoroisuus, toisen seurasta nauttiminen, mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa.   Pohdin omaa käyttäytymistäni ystävänä ja totesin, etten aivan tuon listan mukaan ole pystynyt ystävänä toimimaan. Listan viimeisin kohta oli kuitenkin aika armollinen ja uskon, että siihen minäkin olen jossain määrin kyennyt, ”olla oma itsensä ja tehdä virheitä”. Luulenpa, että kukaan meistä ei ole pystynyt ystävänä täydelliseen suoritukseen.  Se millaisen jäljen jätämme toisten elämään ystävänä, on kuitenkin miettimisen arvoinen asia. Kun mietin omia ystäviäni, niitä läpikulkeneita, ohimenneitä, matkalle jääneitä, matkalta löytyneitä ja heitä, jo

Siemenestä se lähtee, juurten kasvu, niin kasvien, kuin meidän ihmistenkin. Juurten tehtävä on pitää kasvi paikoillaan ja uskon, että juuremme pyrkivät sitä jossain määrin meillekin tekemään. Juuret kumpuavat sydämestä, mielestä ja sielustamme. Niiden tarkoitus on myös ravita ja vahvistaa meidän kasvua. Toisinaan ne voivat, vääriin asioihin kiinnittyneinä, imeä meistä elämänvoiman, rakkauden ja mielenrauhan. Tarvitsemme toki juuria mutta emme välttämättä aina tiedosta tai ymmärrä minkälaiseen maaperään tai kiinnekohtiin juuremme ovat kasvaneet.  Voimme toki aina syyttää muita siitä, erityisesti vanhempiamme, millaisen kasvualustan saimme, jos emme ole tyytyväisiä kasvun tuottamaan lopputulokseen tai hirmu helppoa on myös kirota vaikka Jumalaa siitä, ettei tämän parempaa alustaa antanut.   Onneksi (saan sanoa näin, koska olen moninkertaista rähmälleen mätkähtäneiden joukkojen pääkaartia), kohtaamme elämässä aikoja, jolloin joudumme rähmällemme maahan ja saamme nähdä omien juur