Joulun ihme

Kuulen toisinaan ihmisten sanovan, että ”nyt tarvittaisiin ihmettä.” Miellämme ihmeet erilaisina, jollekin toisen ihme, ei toiselle välttämättä ole elämää suurempi asia. Elämässä on kuitenkin ajanjaksoja, jolloin toivoisimme ihmeitä omalle kohdalle. Lapsuudessani eräs ihme tapahtui joulun tienoilla. Yksinhuoltaja isäni oli taloudellisesti tiukoilla ja sen vuoksi joulut eivät kovin loisteliaita materiaalisesti olleet. Ruuastakin oli toisinaan pihisteltävä. Joulu lähestyi ja lahjapakettipino oli hyvin olematon, jääkaapissa oli valon lisäksi muutamia perustuotteita mutta kaikki joulunherkut sieltä uupuivat. Vilkuilimme aatonaattona jääkaappiin, kuin toivoen sen yllättäen täyttyvän itsestään jouluherkuista, mutta kaappi oli ja pysyi tyhjänä. Isä istui surullinen ilme kasvoillaan keittiön pöydän ääressä, kädet ristissä huokaillen ja kyyneleitä hihaansa kuivaillen. Ymmärsin, että joulusta tulisi hyvin laiha. Päätimme pikkusisarusteni kanssa hiukan rikastuttaa joulua ja rupesimm