Tekstit

Viimeisin blogikirjoitus

Kolikon toinen puoli

Kuva
Elämä ei aina ole sitä miltä se näyttäytyy toisille ihmisille ulospäin. On myös niin, että toiset ihmiset ovat taitavampia kuin toiset peittelemään ja salaamaan asioita ja toimintojaan, kuin toiset. Usein vain ne lähimmät saavat tuta siitä kolikkomme toisesta puolesta ja lapset joutuvat usein peittelemään ja salaamaan vanhempiensa tekoja. Monet kantavat sielussaan raskaita asioita ja tapahtumia, puhumattomia, vaiettuja salaisuuksia ja asioita, jotka eivät aina päivänvaloa kestä.  Vanhemmilla on suuri valta vaikuttaa siihen miten uskollisia salaisuuksien kantajia heidän lapsistaan tulee. Usein vallan vaikuttamisen apuna käytetään uhkailua, henkistä, fyysistä, hengellistä ja seksuaalista väkivaltaa ja toisinaan myös lahjontaa. Meidän perheessä toimi nuo kaikki muodot. Olimme eroperheen lapsia, jossa vanhemmillamme oli monenlaisia ongelmia. Usein nähtiin vain äitimme alkoholiongelmaisuus ja siitä aiheutuvat haavat ja hylkääminen, josta me lapset jouduimme osamme saamaan. Näiden syiden vuo

IKÄvää syrjintää

Kuva
 Elämme aikaa, jossa monet joutuvat laittamaan yrityksensä luukulle lapun ja useat työntekijät saavat potkut persuksiinsa. Näin kävi minullekin. Työt loppu ja käteen jäi vain rupinen känsä. Toimeliaana naisena marssin työmarkkinoille ja aloitin urakan. Tiesin jo vuoden takaa, että työnhaku olisi verta ja hikeä vaativa homma. Olin jo saanut esimakua siitä, että vuosikymmenien monipuolinen työkokemukseni olisi kuin pala vessapaperia, jonka voi vetää samantein alas paskan mukana. Mutta koska en ole luovuttaja tyyppiä, niin aloitin kovalla tohinalla töiden hakemisen.  Ostin verkosta CV- ja työhakemuspohjat ja tein netin ohjeiden mukaan houkuttelevat hakemukset. Kulutin näiden hakemusten tekemiseen monta päivää ja olin kysynyt useiden ihmisten mielipiteitä hakemusteni tyylistä. Jokainen heistä totesi, että hakemukseni olivat tyylikkäät, selkeät ja hyvin erottuvat. Ensimmäisten viikkojen aikana tein 20 työhakemusta hyvin erilaisiin työtehtäviin. Ajattelin, ettei minulla ole varaa valikoida,

Sika

Kuva
Tällä kertaa jouluinen tarinani ei ehkä olekaan niin kovin tunnelmallinen ja herkkä, vaan hiukan karu ja hurja mutta se on tarina, joka muistoihini on syöpynyt ja joka kerta kun kuulen Juicen joulubiisin, Sika, tämä muisto hiipii mieleeni.  Vietimme lapsuudessani jouluja kahden kodin välillä ja tällä kertaa olin äidin tykönä odottelemassa joulua. Oli aatonaatto ja koristelimme kuusta, joka oli jostain metsästä taas hankittu. Isäpuoleni oli lähtenyt kinkunhaku reissulle ja mietimme minkä kokoisen kinkun hän tällä kertaa mahtaa kotiin tuoda. Hänet kun tunnettiin kovana kinkun ystävänä, joten kinkkujen koot olivat yleensä sieltä isoimmasta päästä. Kinkun hakureissu oli kestänyt jo aika tovin ja alkoi olla jo iltamyöhä. Äitikin jo hermoili, kun ei miestä näkynyt ja pelkäsi, että tämä oli jäänyt baariin kinkun kanssa. Äiti oli jo muutaman oluen nauttinut odotellessaan ja tiesin, että isäpuolikin oli jo lähtiessään ollut pikku tuiterissa, joten tilanne ei varmasti ainakaan olisi sieltä selv

Tyttöjen juttuja

Kuva
Matka tytöstä naiseksi on ollut minulle kuin yksi seitsemästä ihmeestä, se on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen ja opettavainen matka. Kaikki ne muutokset mitä nuoren tytön kehossa tapahtuu vuosien saatossa ovat hämmästyttänyt, ilahduttanut, toisinaan jopa vihastuttanut ja totta puhuakseni, myös hauskuuttanut itseäni ja varmasti myös lähipiiriäni.  Kuukautisten alku oli itselleni hämmentävää aikaa. En ollut saanut vanhemmiltani minkäänlaisia neuvoja asiaan liittyen ja koulun terveystieto tunnit menivät kikatellessa opettajan punaiselle naamalle. Muistan päivän vielä kuin eilisen. Olin illalla mahan kipeytyessä mennyt vessaan ja huomasin veritahran pikkuhousuissani. Menin nolona isäni puheille, sillä ei ollut vaihtoehtoa puhua äidilleni, koska hän eli kuningas alkoholin kanssa. No isäni tokaisin asiaan, että eikös sitä voisi jotain vessapaperia pöksyyn pistää ja että, hän ei mitään rättejä lähde tutusta kyläkaupasta hakemaan. Sain kuitenkin häneltä rahaa, jolla kävin rättiostoksilla.

Sydän hoitajalle!

Kuva
Tämä kirjoitus on hautunut sisälläni jo pitkään ja koen, että nyt on sen aika syntyä.   Kaikki alkoi vuosikymmeniä sitten sisäisestä halustani. Halustani auttaa, rohkaista, tukea ja rakastaa ihmisiä, jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat. Omat elämänkokemukseni vaikuttivat vahvasti tähän haluun ja siihen, että lähdin opiskelemaan ja työskentelemään hoitoalalle. Voisin sanoa, että minulla oli työhön sydämen polte.   Työskentelin nuoruudestani, aina keski-ikään asti, lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten parissa hyvin erilaisissa työpaikoissa ja -tehtävissä. Sain siis nähdä ja kokea erittäin värikkään kirjon hoitotyöstä ja siinä hoidettavista ihmisistä ja työyhteisöistä. Kun työskentelin, tein työtä aina koko sydämelläni ja niin hyvin kuin sen kulloinkin osasin. Olen aina ollut luotettava, joustava, kiltti, rohkea, ymmärtäväinen ja lämmin hoitaja. Tämän sain kuulla usein asiakkailtani, työkavereiltani ja monilta työnantajiltani. Toki tiesin kyllä nämä asiat itsestäni, sillä tunsin ja näin

Rikkoutuneet pesät

Kuva
Minulle monet asiat ovat avautuneet erilaisten tarinoiden kautta. Jo lapsuudessani ukkini ja mummini kertoivat minulle hyvin jännittäviä, mielenkiintoisia, hauskoja ja toisinaan myös surullisiakin tarinoita. Oppiessani lukemaan eteeni avautui oikea seikkailujen maailma ja varhain aloitin myös omien tarinoideni kerronnan. Perheeni, sukulaiseni, ystäväni, niin ja nyt myös blogini kautta, monet ovat saaneet kuulla tarinoitani, kenties jo kyllästymiseen saakkakin. Tarinankerronta on aina ollut iso osa minua ja usein lapset, toisinaan myös vähän isommatkin, pyytävät minulta tarinaa. Tänään kuitenkin sain pitkästä aikaa olla itse tarinan kuuntelijana. Tarina oli omassa surullisuudessaan niin kovin lohduttava ja sen kertoi minulle rakas mieheni. Istuimme terassillamme teekupposten ääressä ja surkuttelin pihassamme tapahtunutta surullista tapahtumaa. Pihalla olevaan tuijaamme oli pikkulintu rakennellut pesäänsä ja olin seuraillut mielenkiinnolla sen rakennuspuuhailuja. Innolla odottelin kesää

Uusperheen kokonainen ja puolikas äiti

Kuva
Olen asunut melkein koko ikäni uusperheessä. Ensin lapsuudessani, nuoruudessani ja nyt sitten aikuisuudessani. Ydinperheestä minulla on kokemusta vain muutamasta lapsuusvuodesta, joten voisi kai jo sanoa, että olen kokemusasiantuntija, mitä uusperhe elämään liittyen tulee. Olen saanut tai joutunut, miten sen nyt ilmaista haluaa, näkemään uusperheen elämän koukeroita lapsen, nuoren ja aikuisen silmin. Jo ollessani 10-vuotias sain velipuolen, joka oppi kutsumaan minua äidikseen. Tämä johtui paljolti siitä, että hoidin usein häntä äitini ja isäpuolen alkoholi ongelmien vuoksi. Kunnes sitten 4-vuotiaana velipuoleni otettiin huostaan. Siihen mennessä olin jo oppinut ja nähnyt hyvin värikästä uusperhe elämää, enkä voi sanoa, että kokemukset olisivat olleet positiivisia mutta kovalla kädellä kasvattavia kyllä. Puolikas äiti minusta tuli jo 18-vuotiaana ja voin sanoa, etten todellakaan ollut siihen silloin kypsä millään mittarilla. Opettelin aikuisuuden itsenäistä elämää, johon sekoittui