Tyttöjen juttuja

Matka tytöstä naiseksi on ollut minulle kuin yksi seitsemästä ihmeestä, se on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen ja opettavainen matka. Kaikki ne muutokset mitä nuoren tytön kehossa tapahtuu vuosien saatossa ovat hämmästyttänyt, ilahduttanut, toisinaan jopa vihastuttanut ja totta puhuakseni, myös hauskuuttanut itseäni ja varmasti myös lähipiiriäni. 

Kuukautisten alku oli itselleni hämmentävää aikaa. En ollut saanut vanhemmiltani minkäänlaisia neuvoja asiaan liittyen ja koulun terveystieto tunnit menivät kikatellessa opettajan punaiselle naamalle. Muistan päivän vielä kuin eilisen. Olin illalla mahan kipeytyessä mennyt vessaan ja huomasin veritahran pikkuhousuissani. Menin nolona isäni puheille, sillä ei ollut vaihtoehtoa puhua äidilleni, koska hän eli kuningas alkoholin kanssa. No isäni tokaisin asiaan, että eikös sitä voisi jotain vessapaperia pöksyyn pistää ja että, hän ei mitään rättejä lähde tutusta kyläkaupasta hakemaan. Sain kuitenkin häneltä rahaa, jolla kävin rättiostoksilla. Siinä kauppahyllyjen edessä olikin sitten aikamoinen valinnan vaikeus, kun laatuja oli niin monia. No tietäväisen oloisena yritin rättipaketin valita ja hiukan ylpeyttäkin siinä tunsin, kun olin ”naisten ostoksilla”. 

Seuraavana päivänä koulussa oli liikuntaa ja kun pukuhuoneessa vaihdoin urheilukamoja päälleni, rättini pullisteli pikkupöksyistäni niin, etten meinannut saada verkkareita jalkaan. Tämän ähertämiseni huomasi eräs luokkatoverini ja hän kysyi, että oliko mulla jokin vaiva. Kerroin, hiukan ylpeyttä äänessäni, että menkat alkoivat ja rättiä on vähän hankala pitää. Hän tokaisi siihen, että varmasti, varsinkin kun käyttää noita yövaippoja. Mitäpä siinä voi sitten muuta kuin naama punaisena selitellä, että runsaat on vuodot.

Nyt muisto on hauska, vaikka omalla tavallaan myös surullisen kirvelevä. Olisin niin mieluusti ottanut äidiltäni ohjeita ja neuvoja tytön matkasta naiseksi mutta ilman niitä olen tänäänkin. Äidin poissaolo loistaa yhä vain, tosin nyt hän on toisen Kuninkaan luona (näin ainakin uskon) ja minulla on käsissäni aikuisen naisen kroppa ja sen tuomat muutokset. 

Kuten kuukautisten alun, niin muistan myös hikisesti ensimmäisen kuuman aallon tai Niagaran putouksen, kuten niitä itse nimitän. Olin kauppareissulla ja toppatakki auki jonotin vuoroani kassalle. Yllättäen tunsin kuumotusta, joka lähti alavatsan tienoilta ja nousi kroppaani pitkin aina kasvoihin asti. Yritin siinä liehutella takkiani ja puhallella kasvoihin ilmaa, joka vähän toisi helpotusta olooni. Viereisessä kassajonossa oli pikkutyttö, joka seurasi minua silmä kovana. Hetken päästä kuulin lapsen suusta viattoman lausahduksen, joka ei ainakaan väriäni kasvoilla paremmaksi muuttanut. ”Äiti, miksi tuo täti on ihan tomaatin värinen?” Tänään tämäkin tarina jo enemmän naurattaa, kuin nolottaa. 

Onneksi elämään on tullut some ja sen kautta viisaat naiset, joiden kautta saan vinkkejä siitä, mitä vaihdevuodet tuovat tullessaan. Tosin jokainenhan meistä on omanlaisensa, joten niin on ne oireilutkin. Gynekologin vastaanotolla sain kuulla, että poden vaikeita vaihdevuosi oireita, jotka kohdallani alkoivat varhain. Se jäi arvoitukseksi, onko oireissani mitään perinnöllisiä piirrettä, koska haudan takaa ei vastausta enää saada. 

Matka kuitenkin jatkuu, kypsän naisen matka. Se tuo varmasti vielä eteeni monenlaisia hetkiä ja tarinoita, joista saan (kenties te lukijatkin) toisinaan makeat naurut ja toisinaan tulee varmasti itku.


Tyttöjen juttuja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö