Rikkoutuneet pesät

Minulle monet asiat ovat avautuneet erilaisten tarinoiden kautta. Jo lapsuudessani ukkini ja mummini kertoivat minulle hyvin jännittäviä, mielenkiintoisia, hauskoja ja toisinaan myös surullisiakin tarinoita. Oppiessani lukemaan eteeni avautui oikea seikkailujen maailma ja varhain aloitin myös omien tarinoideni kerronnan. Perheeni, sukulaiseni, ystäväni, niin ja nyt myös blogini kautta, monet ovat saaneet kuulla tarinoitani, kenties jo kyllästymiseen saakkakin. Tarinankerronta on aina ollut iso osa minua ja usein lapset, toisinaan myös vähän isommatkin, pyytävät minulta tarinaa. Tänään kuitenkin sain pitkästä aikaa olla itse tarinan kuuntelijana. Tarina oli omassa surullisuudessaan niin kovin lohduttava ja sen kertoi minulle rakas mieheni. Istuimme terassillamme teekupposten ääressä ja surkuttelin pihassamme tapahtunutta surullista tapahtumaa. Pihalla olevaan tuijaamme oli pikkulintu rakennellut pesäänsä ja olin seuraillut mielenkiinnolla sen rakennuspuuhailuja. Innolla odottelin kesää, jolloin toivoin saavani nähdä poikasten lentopyrähtelyjä. Siinä istuessamme mieheni näytti nurmikolla lepäävää pienen pientä turkoosinväristä munankuorta. Niitä löytyi nurmeltamme kolme ja kaikki olivat rikottuja ja tyhjiä. Harmitti niin, että itku tuli. Itkuuni sekoittui viime päivien suru ja järkytys, joka johtui aivan muusta kuin rikkoontuneista linnunpoikasten munista.

Tässä kohtaa mieheni aloitti tarinansa, jonka nyt teille jaan. Pienenä poikana ollessaan mieheni oli menettänyt isänsä. Isä oli sairastunut pitkään ja sairauden runtelemana sitten menehtynyt. Perheeseen jäi sureva äiti kahden pienen lapsensa ja velkojen kanssa. Heti isän kuoleman jälkeen kodin parvekkeen lampun päällä oleva pääskysen pesä oli löytynyt rikkoutuneena lattialta ja linnunmunat olivat tuhoutuneet. Perheen äiti oli surrut pesän tuhoutumista ja koska miehensä menetys oli osunut samaan aikaa, oli syntynyt ajatus kaiverruttaa hautakiveen kaksi pääskystä. Kenties tämä oli tuonut äidille, kaiken surun keskellä, jonkinlaista lohtua. Minun surressani linnunpesän rikkoutumista, oli miehelleni herännyt muisto tästä menneestä tapahtumasta. Ja tänään, tässä terassilla istuessamme, tämä sama tapahtuma toistui mieheni elämässä mutta aika, paikka ja ihmiset olivat vain eri. Saimme muutamia päiviä sitten järkyttävän tiedon mieheni äidin kohtalosta. Äiti oli mennyt mökilleen ja kun olimme yrittäneet tavoitella häntä, saamatta vastausta muutamaan päivään, lähetettiin poliisit mökille tarkistamaan, että siellä on kaikki hyvin. Poliisin yöllinen viesti oli lopulta niin kovin musertava. Äiti oli löydetty menehtyneenä mökiltä. Suru ja järkytys äidin, anopin, ja mummun menehtymisestä sekoittui minussa linnunpesän rikkoutumisen aiheuttamaan suruun ja toi miehelleni muiston isän kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Rikkoutuneet linnunpesät toimivat kuin mieheni perheen menetyksien symboleina mutta ne auttoivat hänen läheisiäänkin surullisella ja lohduttavalla tavalla selviytymään menetyksien keskeltä uuteen huomiseen.

Äidin, mummun ja anopin muistolle!