Koronatila luo uutta

-
Elämme poikkeuksellisia aikoja...näin toitotetaan tänä päivänä useista eri tuuteista. Maailmaa ravisuttelee virus nimeltään Covid-19 tutummin korona. Tänne kotomaahanikin se on jo rantautunut. Paniikki iski alkumetreillä moniin ja yleinen vitsin aihe, vessapapereiden hamstraaminen, naurattaa useita vielä tänäänkin. Toisilla kuitenkin on jo hymy hyytynyt, koska ovat joutuneet kohtaamaan viruksen tuhoavamman puolen, sairastumisen ja jopa kuoleman. Jokaiselle on korona aiheuttanut jonkinlaisia muutoksia arkielämäänsä, jos ei muuta niin ainakin kehotuksen lisätä käsien pesua. Sitä miten meistä kukin näitä kehotuksia ja rajoituksia toteuttaa, jää paljolti jokaisen omantunnon varaan.

Tässä blogikirjoituksessani en lähde enää listaamaan niitä asioita, joihin korona on vaikuttanut. Olemme kuulleet jo nyt monia tarinoita laidasta laitaan. Minua itseäni kiinnostaa kaikki se mitä tämä ”sota” virusta vastaan luo.  Keskityn lukemaan ja kuuntelemaan enemmin asioita, joissa näkyy se yhteisöllisyys ja auttamisen halu, mitä ainakin itse olen jo pitkään kaivannut maailmaamme. Tuskin monikaan todella toivoo ikäviä asioita itselleen tai toisille, mutta niitä kuitenkin elämäämme tulee, tavalla jos toisella.
Ainahan sodassa on nähty ihmisen raadollinen mutta myös inhimillinen puoli ja niin näemme myös tässäkin ajassa. Kun alamme keskittymään ”sotatilassa” enemmin siihen, mistä löydämme voimaa arkielämän haasteisiin, etsimään uusia väyliä ja keinoja selviytymiseen ja hakemaan toistemme tukea, vaikka etäisestikin, kuin että velloisimme ongelmissa tai aiheuttaisimme niitä vain lisää, niin uskon, että näin toimimalla näemme ennen pitkään tämän ”sodan” hyvän hedelmän tuotokset.

Minua nauratti yhtenä päivänä, kun kirkkomenomme oli estetty tämän ”sotatilan” vuoksi, se kun mieheni tokaisi sohvalla istuessaan, että: ”Nythän voimme olla kalsarit jalassa kirkossa”. Siinä me sitten seurasimme kirkonmenoja videolta kalsareissamme ja niin syntyi uusi tapa meidän perheeseen ”kalsarikirkko”.
Mitäs uutta yhdessä tänään luodaan?
Luodaanko uutta?





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

-
Kuva
Tänään lippu liehuu tangossa Minna Canthin syntymäpäivän muistoksi ja tasa-arvon puolesta. Minna Canthin ajatukset ja mielipiteet ovat aina kolahtaneet minuun. Liekö osasyynä asiaan sama nimisyytemme... Ehkä kuitenkin enemmän vaikutusta on tehnyt hänen mm. uraanuurtava vaikuttamisensa naisten ja tyttöjen aseman edistämiseksi.  Kun aikoinani mietin tämän blogini aloittamista, oli merkittävin syyni siihen se, että halusin antaa äänen naisen ja tytön näkökulmasta, niistä lähtökohdista, mistä itse olen ponnistanut yhteiskunnan jäseneksi. Kun tarinoitani lukee voi kuulla naisen ja pienen tytön äänen, jonka elämä ei ole ollut aina vain ruusuilla tanssimista. Syntyessäni 1970- luvulla tytön ääni saatettiin vaientaa hyvin ikävillä tavoilla. Nämä lapsuuden ja nuoruuden raskaat kokemukset, kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja kunnioituksen puutteen jäljet, ovat kuin tatuoituna monissa meissä aina pitkälle aikuisuuteemme asti, joskus jopa loppuelämämme ajan. Vaikka
Lue lisää

Kiiltokuvatyttö

-
Kuva
Muistatteko vielä ne paperiset kiiltokuvat? Ollessani lapsi olin kovin innokas keräilemään ja kavereiden kanssa niitä vaihtelemaan. Äitini toisinaan minulle kiiltokuvia osti. Erityisesti silloin kun olin ollut ”kiltti tyttö.” Näin myöhemmin ajateltuna kiiltokuvieni hinta oli toisinaan hyvin kova ja karu. Sen vuoksi en halunnut pienenä kavereideni kanssa vaihtaa tiettyjä kuvia, sillä niistä koettu tuska oli liian kipeä. Vielä tänä päiväkin osa kiiltokuvistani on muistojeni laatikossa säilössä. Somessa ja mediassa on viime aikoina puhuttu paljon seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä.  Valitettavasti tätä käytöstä on esiintynyt kautta aikojen ja sitä esiintyy yhä tänäänkin. Minusta kaikkein kurjin ja raadollisin käytös mitä tähän liittyen on, on lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Heillä kun ei monestikaan ole sanoja tai ymmärrystä siihen mitä tapahtuu. Lapsia hyväksikäyttävät ihmiset leimataan yleisesti pahimmaksi pohjasakaksi mitä maailmastamme on tai
Lue lisää

Sika

-
Kuva
Tällä kertaa jouluinen tarinani ei ehkä olekaan niin kovin tunnelmallinen ja herkkä, vaan hiukan karu ja hurja mutta se on tarina, joka muistoihini on syöpynyt ja joka kerta kun kuulen Juicen joulubiisin, Sika, tämä muisto hiipii mieleeni.  Vietimme lapsuudessani jouluja kahden kodin välillä ja tällä kertaa olin äidin tykönä odottelemassa joulua. Oli aatonaatto ja koristelimme kuusta, joka oli jostain metsästä taas hankittu. Isäpuoleni oli lähtenyt kinkunhaku reissulle ja mietimme minkä kokoisen kinkun hän tällä kertaa mahtaa kotiin tuoda. Hänet kun tunnettiin kovana kinkun ystävänä, joten kinkkujen koot olivat yleensä sieltä isoimmasta päästä. Kinkun hakureissu oli kestänyt jo aika tovin ja alkoi olla jo iltamyöhä. Äitikin jo hermoili, kun ei miestä näkynyt ja pelkäsi, että tämä oli jäänyt baariin kinkun kanssa. Äiti oli jo muutaman oluen nauttinut odotellessaan ja tiesin, että isäpuolikin oli jo lähtiessään ollut pikku tuiterissa, joten tilanne ei varmasti ainakaan olisi sieltä selv
Lue lisää