Mayday!

Viime kuukausina elämääni on tulvinut monenlaisia viestejä. Jokainen viesti on omalla kauneudellaan ja karuudellaan pysäyttänyt ja vienyt syvälle minuuteeni tutkimaan omaa asennettani ja suhtautumistani elämään, ihmisiin ja tapaani täyttää ja käyttää aikaani. Usein aikamme menee paljolti töissä, opiskeluissa, lastenkasvatuksessa, harrastuksissa, omaisuuden-, tavaran-, rahan-, arvonimien-, maineen ja kunnian keräämisessä, niin ettemme useinkaan pysähdy miettimään mitä tämän kaiken takana on. Kunnes tulee se äkkipysäytys. Ja yleensä me pysähdymme vasta sitten, kun isku on tarpeeksi kova. 

Kuolema. Se pysäyttää, ainakin silloin kun se osuu tarpeeksi lähelle.
Viime syksyn lopulla tapasin kauppareissulla serkkuni, jonka kanssa paljon nuoruudessani vietin aikaani. Hetken juttelimme kuulumisiamme ja kun kysyin miten hän voi, vastaus ei ollut, kuten yleensä, että ihan hyvin. Siinä arjen ”kiireeni” keskellä vastasin hänelle: ”Kannattaisi hakea apua. Soitellaan ja jutellaan lisää”.  Tapaamisestamme vain muutaman kuukauden jälkeen sain muistutuksen hänen sanoistaan ja lupauksestani.  Se oli isku, joka pysäytti. En ollut reagoinut hätähuutoon. Hän oli tappanut itsensä.

Olin poissa kotoa, kun hautajaiset pidettiin. Vietin omat hautajaiset hänelle kaukana meren äärellä. Tunneryöppyni sisälsi surua, vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja katumusta kaikesta mitä oli tehty ja jäänyt tekemättä. ”Mitä jos”- kysymykset valtasivat pääni ja ajatukseni. Viha siitä, että hän oli päättänyt elämänsä niin traagisesti, oli kovin voimakasta, samoin se pohjaton suru, että olimme menettäneet yhden rakkaimmistamme. Syyllisyys ja häpeä seurasivat pitkään, koska en ollut ”ehtinyt” soitella hänelle, kuten olin luvannut. En voinut muuttaa asiaa, vaikka miten sitä toivoin ja rukoilin. 

Lohdukseni näin unen hänestä. Unessa istuin hänen vierellään veden alla ja hukuin hänen kanssaan. Se oli painajaisuni mutta muuttui lopulta lohdutuksekseni. Unessa hän piti kädestäni kiinni ja katsoi minuun. Hätä ja ahdistus paistoivat hänen silmistään ja ote kädessäni tiukkeni. Olisin halunnut vetää hänet ylös pinnalle mutta en kyennyt, sillä hän oli sitonut itsensä alas laiturin jalkaan. Näin kuinka hän taisteli hengestään ja kuinka viimeinen ryöppäys tulvi hänen suustaan. Samalla kuulin hänen huutonsa. Se oli vain yksi sana mutta samalla hetkellä, kun hän sen huusi, ahdistus ja tuska poistuivat hänen silmistään ja hän lähti luotani. Minä jäin pitämään hänen kädestään ja katsoin hänen kasvojaan. Ne olivat levolliset ja tyynet, kuten minäkin. Sain unen kautta lohdutuksen, että jonain päivänä me vielä kohtaamme ja kenties sitten jatkamme siitä mikä kesken täällä jäi.

Viesti tuli kohti ja minä ohitin sen. Toivon todella, että otin opikseni mutta en voi antaa mitään takeita siitä.  On helppoa listata asioita mitkä ovat meille tärkeitä mutta olen viisaimmilta kuullut, että tärkeimmät asiat ihmisen elämässä ovat ne, joilla hän täyttää ja käyttää aikansa. Kuinka monen olenkaan kuullut surkuttelevan sitä, ettei antanut enemmän aikaansa perheelleen, lapsilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. 

Maailmamme tulvii kaikenlaisia viestejä. Siinä metelissä voi monet hätähuudot hukkua ja jäädä kuulematta tai kuuntelematta. Olemmeko liian kiinni kaikessa touhuissamme ja tekemisiämme, niin ettemme ehdi pysähtymään? Haluaisin uskoa, että me olemme viisaampia, kuin miltä näytämme.  Että me emme aina tarvitsisi karua pysäytystä, vaan kuulisimme ne viestit mitkä meille itse kullekin saatetaan sanoa: ”Mun pääni on sekaisin, enkä taida pystyä itseäni auttamaan.”  Minusta ei ollut nyt auttajaksi mutta opettelen vastaanottamaan hätäviestejä.



Hätäviestisi kuullaan!

Kommentit

  1. Otan osaa suruusi. Meilläkin käsitellään juuri samantyylistä läheisen poismenoa ja hautajaisia ei pysty nykytilanteesta johtuen järjestää heti. Tsemppiä surutyöhön ja kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Eetu! Samoin voimia sinullekin surussasi ja toivotaan, että saat pian läheisesi haudan lepoon. Valoa kevääseen kaikesta huolimatta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö