Hylätään puolikuollut elämä


Viime aikoina on työaikani mennyt paljolti vanhojen asioiden parissa. Olen ollut mukana rakentamassa näyttelyä 1920-luvun ajasta. Olen saanut paljon tietoa erityisesti sen ajan naisten asemasta ja heidän vaikutuksista elämäntaito-oppien eteenpäin viemisessä. ”Kodinkoneet” olivat tuolloin kovin alkeelliset ja työmäärä pelkästään ruuanlaitossa ja kodinhoidossa olivat jotain sellaista, ettei ainakaan meikäläinen olisi pärjännyt kovinkaan hyvin. Tuon ajan lattialuuttukin painoi jo niin paljon, että sitä kokeillessani hiki virtasi jo pientä lattiaplänttiä pyyhkiessäni. Mitä enemmän tutustuin sen ajan naisten elämään ja elämäntaito-oppeihin ajattelin, että tuosta pitäisi meille tämän ajan naisille ja miehille ammentaa viisautta. Luin naisten päiväkirjoista, että he haaveilivat emäntäkoulun jälkeen pääsevänsä hyvään taloon emännäksi ja saavansa kasvattaa lapsensa Herran kurissa ja nuhteessa, jotta näistä kasvaisi vanhempiaan kunnioittavia työmiehiä ja ahkeria talon emäntiä. Hymynkare on varmasti nyt monen suupielissä, niin minullakin oli kun päiväkirjoja luin. Se oli ennen se, ajatus tulee helposti ensimmäisenä mieleen. Kuitenkin kun katselen tämän ajan maailman touhuja ja menoa, en voi olla ajattelematta sitä, kuinka paljon olemmekaan menettäneet hylätessämme niin monia hyviä ja viisaita oppeja isovanhempien ajalta. Kasvatammeko lapsiamme enää Herran nuhteessa oppimaan kunnioittamaan vanhempiaan? Käytämmekö luonnonvarasta ne luutkin saadaksemme soppaan hiukan lisämakua? Huolehdimmeko naapuritorpan yksinäisestä vanhuksesta, jottei tämä joutuisi talvikylmillä säillä palelemaan ja nälkää näkemään?

Olen nyt rehellinen itselleni, en kyllä vaihtaisi pyykinpesukonetta pyykkilautaan, sen verran mukavuudenhaluiseksi olen itseni opettanut, mutta olen valmis ottamaan askeleita vanhoihin säästeleväisimpiin elintapoihin, jos sillä saan osaltani säästettyä maailmaa lapsillemme. Olen myös valmis antamaan leivästäni palan sitä tarvitsevalle ja aikaani naapuritorpan yksinäiselle. Yksin ei kukaan kykene tätä maata pelastamaan mutta jos toimimme niin kuin 1920-luvulla, jossa naiset ja miehet puhalsivat yhteen hiileen, jotta maamme saatiin jälleen jaloilleen, niin uskon, että moni asia voi muuttua.

Herätetään toisemme ja annetaan meille mahdollisuus. Tiedän, että saamme varmasti paljon hyvää aikaa. Niin kuin vapaamielinen uranuurtaja nainen Minna Canth totesi aikoinaan: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää”. 

Herätetään puolikuolleet eloon!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö