Hylätään puolikuollut elämä
Viime aikoina on työaikani mennyt paljolti vanhojen asioiden
parissa. Olen ollut mukana rakentamassa näyttelyä 1920-luvun ajasta. Olen
saanut paljon tietoa erityisesti sen ajan naisten asemasta ja heidän vaikutuksista
elämäntaito-oppien eteenpäin viemisessä. ”Kodinkoneet” olivat tuolloin kovin
alkeelliset ja työmäärä pelkästään ruuanlaitossa ja kodinhoidossa olivat jotain
sellaista, ettei ainakaan meikäläinen olisi pärjännyt kovinkaan hyvin. Tuon
ajan lattialuuttukin painoi jo niin paljon, että sitä kokeillessani hiki
virtasi jo pientä lattiaplänttiä pyyhkiessäni. Mitä enemmän tutustuin sen ajan naisten elämään ja elämäntaito-oppeihin
ajattelin, että tuosta pitäisi meille tämän ajan naisille ja miehille ammentaa
viisautta. Luin naisten päiväkirjoista, että he haaveilivat emäntäkoulun jälkeen
pääsevänsä hyvään taloon emännäksi ja saavansa kasvattaa lapsensa Herran kurissa
ja nuhteessa, jotta näistä kasvaisi vanhempiaan kunnioittavia työmiehiä ja ahkeria
talon emäntiä. Hymynkare on varmasti nyt monen suupielissä, niin minullakin oli
kun päiväkirjoja luin. Se oli ennen se, ajatus tulee helposti ensimmäisenä
mieleen. Kuitenkin kun katselen tämän ajan maailman touhuja ja menoa, en voi
olla ajattelematta sitä, kuinka paljon olemmekaan menettäneet hylätessämme niin
monia hyviä ja viisaita oppeja isovanhempien ajalta. Kasvatammeko lapsiamme enää Herran nuhteessa oppimaan kunnioittamaan
vanhempiaan? Käytämmekö luonnonvarasta ne luutkin saadaksemme soppaan hiukan lisämakua?
Huolehdimmeko naapuritorpan yksinäisestä vanhuksesta, jottei tämä joutuisi
talvikylmillä säillä palelemaan ja nälkää näkemään?
Olen nyt rehellinen itselleni, en kyllä vaihtaisi pyykinpesukonetta
pyykkilautaan, sen verran mukavuudenhaluiseksi olen itseni opettanut, mutta
olen valmis ottamaan askeleita vanhoihin säästeleväisimpiin elintapoihin, jos
sillä saan osaltani säästettyä maailmaa lapsillemme. Olen myös valmis antamaan
leivästäni palan sitä tarvitsevalle ja aikaani naapuritorpan yksinäiselle. Yksin ei kukaan kykene tätä maata pelastamaan mutta jos toimimme niin
kuin 1920-luvulla, jossa naiset ja miehet puhalsivat yhteen hiileen, jotta maamme
saatiin jälleen jaloilleen, niin uskon, että moni asia voi muuttua.
Herätetään toisemme ja annetaan meille mahdollisuus. Tiedän, että
saamme varmasti paljon hyvää aikaa. Niin kuin vapaamielinen uranuurtaja nainen Minna
Canth totesi aikoinaan: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta
elämää”.
Herätetään puolikuolleet eloon! |
Kommentit
Lähetä kommentti