Heittäydy leikkiin

”Jos minä kadotan leikkimielisyyteni, olen valmis mullan alle”, tämän lausahduksen kuulin mummoni suusta lapsena ollessani.  Aikuisena tuo leikkimielisyys valitettavan usein katoaa monien huolien ja murheiden alle. Se voi myös hävitä kovuuden ja paskan tärkeiden asenteiden asettuessa ihmiseen. Meistä tulee aikuisia. Siinäkös sitten onkin kivaa elää aikuisen maailmassa, jossa leikkimielisyys ja leikki on hävitetty lähes kokonaan pois. Onneksi maailmaan mahtuu paljon ja kaikenlaista. Joukosta siis toisinaan löytyy niitä leikkimielisiä aikuisiakin. 

Itselleni leikki ja leikkimielisyys on ollut vakavan ja toisinaan hyvin kovankin elämän aikana pelastus. Se on pelastanut minut joutumasta mustaan aukkoon, josta en enää löydä omaa sisintä lastani. Huumori ja heittäytyminen leikkiin on auttanut selviytymään vaikeista kohdista. On pitänyt toki käsitellä asioita vakavasti mutta siihen mausteeksi olen heittänyt aina pienen hippusen leikkimielisyyttä ja naurua. Se on herättänyt monissa isoja tunteita. On niitä, jotka katsovat tuimasti ja halveksivasti, joskus jopa sanovat: ”etkö ole vieläkään kasvanut aikuiseksi”. Joskus onneksi käy niinkin, että toiset lähtevät leikkiin mukaan ja näin saamme kokemuksen, ettei elämä aina olekaan, vakavan paikankaan keskellä, niin kamalan vakavaa. Miten upeaa on se, kun saan leikkiin mukaan ihmisen, jonka kasvojen uurteista näen, ettei leikki ole aikoihin kuulunut hänen elämään. On niin taianomaista saada ihmisen kasvot loistamaan ilosta ja keveydestä, kuin hän olisi hetken ajan jossain ihmemaassa, vailla huolen häivää. Meidän kaikkien sisimmässämme kun kuitenkin asuu se pieni tyttö tai poika, joka kerran olimme ja olemme edelleen, kuoremme vain on hiukan saattanut matkan varrella rapistua.

Minulla on onnekseni tätä nykyään työ, jossa pääsen leikkimään. Saan somistella näyteikkunoita, joissa mielikuvitus saa lentää. Kirpputorille tulee paljon erilaista tavaraa ja mikäs sen hauskempaa kuin löytää kärrystä vaikka peruukki, jonka voi työkavereiden hämmästykseksi ja hauskuuttamiseksi vetästä päähän. Kaikki työt eivät ole minullakaan niin keveitä olleet. Kuitenkin aina olen yrittänyt kaivaa sen hauskan ja keventävän hetken hektiseen arkeeni. Pieni huomiointi, vaikka namupatukan piilottaminen toisen laukkuun ennen työreissulle lähtöä, voi olla yllätyksen löytäessään, se hänelle keventävä ja piristävä hetki.

Kun vain käytämme mielikuvitustamme ja ruokimme sitä, niin se lähtee enemmissä määrin elämään. Joskus se kysyy uskallusta heittäytyä ja rikkoa vakavuuden rajoja. Toisinaan saatat saada nyreitä katseita mutta älä silti luovuta. Ole oma leikkimielinen itsesi ja piristä maailmaa omalla persoonallasi, sillä saatat joskus huomata kovankin kuoren raottuvan ja hymyn pilkahtavan kasvoille, jossa et sitä ole aikoihin nähnyt.

Ja mikäpä sen hauskempaa kuin saada ympärillään ihmisiä, joiden kanssa elämä sujuu kuin leikkiä vaan.

Leikkimään!