Ystävän jälki

Etsin ystävyydestä kertovia selityksiä, siitä mitä se on ja miten sitä määritellään. Löysin hienoja ajatuksia ja käyttäytymismalleja, joita ystävyydessä usein esiintyy. Niitä oli mm.

epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi, luottamus, keskinäinen ymmärrys, sympatia ja empatia, myönteinen vastavuoroisuus, toisen seurasta nauttiminen, mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa.  

Pohdin omaa käyttäytymistäni ystävänä ja totesin, etten aivan tuon listan mukaan ole pystynyt ystävänä toimimaan. Listan viimeisin kohta oli kuitenkin aika armollinen ja uskon, että siihen minäkin olen jossain määrin kyennyt, ”olla oma itsensä ja tehdä virheitä”. Luulenpa, että kukaan meistä ei ole pystynyt ystävänä täydelliseen suoritukseen.  Se millaisen jäljen jätämme toisten elämään ystävänä, on kuitenkin miettimisen arvoinen asia.

Kun mietin omia ystäviäni, niitä läpikulkeneita, ohimenneitä, matkalle jääneitä, matkalta löytyneitä ja heitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä vierelläni kulkeneet. Ystäviä, jotka ovat päättäneet, ne pimeätkin puoleni nähneenä, pysyä matkassa mukana. Ystäviä, jotka ovat ymmärtäneet, kuinka tärkeä osa heistä on tullut minun matkakavereinani ja minusta heidän.

Huomaan, että jokaisesta ystävästä on kuitenkin aina jäänyt jälki minuun. Jälki ei koskaan kenelläkään ole samanlainen tai aina edes sellainen kuin olisin toivonut mutta jälki on kuitenkin aina tehnyt tehtävänsä. Se on tuonut mukanaan muiston, kasvun ja opetuksen.

Eräs ystäväni opetti minulle kärsivällisyyttä siinä, että hän odotti minun rakkauteni syttymistä, epäilevästä asenteestani huolimatta.
Monet ystäväni opettivat, että voin lainata ja antaa omastani, ilman takaisinmaksun tarvetta. Toiset vuodattivat kanssani kyyneleitä, kuuntelivat ja kertoivat, että maailmassa elämä ei ole aina reilua.
On ollut heitäkin, jotka opettivat, että kaikki itseään ystäväksi kutsuvat, eivät ole luottamuksen arvoisia. 

On niitä ystäviä, jotka osoittavat minulle kuinka kaunis olen, omista kauneusvirhe ajatuksistani huolimatta. Toiset näyttivät kuinka kanelipullat tai vispipuuro tehdään.
Joku ystävä neuvoi, että on parempi nousta ylös kaaduttuaan, kuin jäädä maahan makaamaan. Toinen tarjosi kättään auttaakseen minut ylös kaaduttuani.
Ystävä opetti minulle myös millaisen kuukautissuojan tarvitsisin naisten vaivojen aikaan. Yksi neuvoi kuinka itseään piristääkseen kannattaa toisinaan hiukan laittaa huulipunaa ja juhlamekko päälle. Jotkut luottivat minuun niin paljon, että soivat minulle kunniatehtävän, kummitätiyden.

Jokaisen jättämä jälki on minulle arvokas, omalla tavallaan ja omalla tarinallaan. Niistä on muistojen, opetuksien ja kasvamisen myötä syntynyt elämänmakuinen tie.

                                                                           Kiitos jäljestäsi ystävä!


Jälki jää


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö