Sydänjuuri
Siemenestä se lähtee, juurten kasvu, niin
kasvien, kuin meidän ihmistenkin. Juurten tehtävä on pitää kasvi paikoillaan ja
uskon, että juuremme pyrkivät sitä jossain määrin meillekin tekemään. Juuret
kumpuavat sydämestä, mielestä ja sielustamme. Niiden tarkoitus on myös ravita
ja vahvistaa meidän kasvua. Toisinaan ne voivat, vääriin asioihin kiinnittyneinä,
imeä meistä elämänvoiman, rakkauden ja mielenrauhan.
Tarvitsemme toki juuria mutta emme välttämättä aina tiedosta
tai ymmärrä minkälaiseen maaperään tai kiinnekohtiin juuremme ovat kasvaneet. Voimme toki aina syyttää muita siitä, erityisesti
vanhempiamme, millaisen kasvualustan saimme, jos emme ole tyytyväisiä kasvun
tuottamaan lopputulokseen tai hirmu helppoa on myös kirota vaikka Jumalaa siitä,
ettei tämän parempaa alustaa antanut.
Onneksi (saan sanoa näin, koska olen moninkertaista rähmälleen
mätkähtäneiden joukkojen pääkaartia), kohtaamme elämässä aikoja, jolloin
joudumme rähmällemme maahan ja saamme nähdä omien juurtemme kasvualustan.
Saatamme huutaa maassa sitä epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä, pahuutta tai
epäonnea, jonka kohteeksi olemme tuolloin joutuneet, mutta mitäpä jos sen
huutosi jälkeen, siinä rähmällä ollessasi samalla tutkisit niitä omien juuriesi kiinnekohtia ja maaperää, jossa ne kasvavat.
Kukaties vaikka löydät sieltä niitä syitäkin, joiden vuoksi rähmälläsi
nyt olet. Voi olla, että et pidäkään siitä maaperästä tai niistä kiinnekohdista
mihin olet juuriesi antanut kasvaa. Toisinaan tarvitaan ruiskia otteita, jotta
juuret saadaan irti huonoista kiinnekohdista ja saatat joutua hiukan nielemään
ylpeyttäsi hakiessasi apua siihen työhön, minkä luulit omin voiminesi jaksavan.
Voit kenties joutua tekemään hermot riekaleina työtä, jotta
pääset irti tupakasta, joka on jo tuhonnut keuhkojasi tai joudut tuskailemaan
läheisriippuvuutesi kanssa, sillä aina yhä uudestaan löydät itsesi silmät
mustina väkivaltaisesta parisuhteesta. Vai oletko työyhteisössäsi ollut se
ikuinen joustaja, josta palkaksi sait vain romahtaneen terveyden ja pitkän
sairasloman. Kuinka helposti osaamme kiinnittyä materiaalin ja mammonan
tavoitteluun ja ah, kuinka ravitsevaa onkaan kiinnittyä ylensyöntiin ja mukavuudenhaluiseen
olotilaan! Toisinaan erehdymme kiinnittymään uskonnollisuuteen ja unohdamme
lapsenkaltaisen elävän uskon. Saatamme,
sydänjuuriamme myöten kasvattaa katkeruuden ja vihan juuria toisia kohtaan,
koska tuo toinen ei kohdannutkaan minua rakkaudellisesti. Näin olemmekin taitavasti
siinä jo sitten kasvattamassa niitä omia juuriamme, rakkaudettomassa,
anteeksiantamattomuuden arvostelevassa ja tuomitsevassa ravinneköyhässä
maaperässä.
Jos käy niin onnekkaasti, että heräät siinä omassa
rähmätila- hetkessäsi huomaamaan, että sydänjuuresi kaipaavat päivitystä,
kiinnekohtien ja maaperän suhteen, niin huoli pois, mikään ei ole myöhäistä, niin kauan kunhan vain henki kulkee ja sydän lyö.
Sydänjuuret |
Kommentit
Lähetä kommentti