Uusi aluevaltaukseni starttaa. Katsotaan mihin tämä kehittyy. Ajatuksenani on kirjoittaa teille Tarinoita, jotka tarvitsevat äänen. Lisäksi Tarinani saavat aina kuvan. Valokuvat ovat suurimmaksi osaksi omasta albumistani.
Ensi askeleet ovat aina haparoivia mutta kunhan saan yhteyden toimimaan tämän tekniikan kanssa, niin sitten mennään. Hyppää kyytiin! Lähdetään yhdessä matkalle Tarinoiden moninaiseen maailmaan!
Tänään lippu liehuu tangossa Minna Canthin syntymäpäivän muistoksi ja tasa-arvon puolesta. Minna Canthin ajatukset ja mielipiteet ovat aina kolahtaneet minuun. Liekö osasyynä asiaan sama nimisyytemme... Ehkä kuitenkin enemmän vaikutusta on tehnyt hänen mm. uraanuurtava vaikuttamisensa naisten ja tyttöjen aseman edistämiseksi. Kun aikoinani mietin tämän blogini aloittamista, oli merkittävin syyni siihen se, että halusin antaa äänen naisen ja tytön näkökulmasta, niistä lähtökohdista, mistä itse olen ponnistanut yhteiskunnan jäseneksi. Kun tarinoitani lukee voi kuulla naisen ja pienen tytön äänen, jonka elämä ei ole ollut aina vain ruusuilla tanssimista. Syntyessäni 1970- luvulla tytön ääni saatettiin vaientaa hyvin ikävillä tavoilla. Nämä lapsuuden ja nuoruuden raskaat kokemukset, kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja kunnioituksen puutteen jäljet, ovat kuin tatuoituna monissa meissä aina pitkälle aikuisuuteemme asti, joskus jopa loppuelämämme ajan. Vaikka
Muistatteko vielä ne paperiset kiiltokuvat? Ollessani lapsi olin kovin innokas keräilemään ja kavereiden kanssa niitä vaihtelemaan. Äitini toisinaan minulle kiiltokuvia osti. Erityisesti silloin kun olin ollut ”kiltti tyttö.” Näin myöhemmin ajateltuna kiiltokuvieni hinta oli toisinaan hyvin kova ja karu. Sen vuoksi en halunnut pienenä kavereideni kanssa vaihtaa tiettyjä kuvia, sillä niistä koettu tuska oli liian kipeä. Vielä tänä päiväkin osa kiiltokuvistani on muistojeni laatikossa säilössä. Somessa ja mediassa on viime aikoina puhuttu paljon seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Valitettavasti tätä käytöstä on esiintynyt kautta aikojen ja sitä esiintyy yhä tänäänkin. Minusta kaikkein kurjin ja raadollisin käytös mitä tähän liittyen on, on lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Heillä kun ei monestikaan ole sanoja tai ymmärrystä siihen mitä tapahtuu. Lapsia hyväksikäyttävät ihmiset leimataan yleisesti pahimmaksi pohjasakaksi mitä maailmastamme on tai
Tällä kertaa jouluinen tarinani ei ehkä olekaan niin kovin tunnelmallinen ja herkkä, vaan hiukan karu ja hurja mutta se on tarina, joka muistoihini on syöpynyt ja joka kerta kun kuulen Juicen joulubiisin, Sika, tämä muisto hiipii mieleeni. Vietimme lapsuudessani jouluja kahden kodin välillä ja tällä kertaa olin äidin tykönä odottelemassa joulua. Oli aatonaatto ja koristelimme kuusta, joka oli jostain metsästä taas hankittu. Isäpuoleni oli lähtenyt kinkunhaku reissulle ja mietimme minkä kokoisen kinkun hän tällä kertaa mahtaa kotiin tuoda. Hänet kun tunnettiin kovana kinkun ystävänä, joten kinkkujen koot olivat yleensä sieltä isoimmasta päästä. Kinkun hakureissu oli kestänyt jo aika tovin ja alkoi olla jo iltamyöhä. Äitikin jo hermoili, kun ei miestä näkynyt ja pelkäsi, että tämä oli jäänyt baariin kinkun kanssa. Äiti oli jo muutaman oluen nauttinut odotellessaan ja tiesin, että isäpuolikin oli jo lähtiessään ollut pikku tuiterissa, joten tilanne ei varmasti ainakaan olisi sieltä selv
<3
VastaaPoista