Kosketuksen voima
”Kosketus on ensimmäinen ja viimeinen kieli, joka ihmisellä on.” Tällaisen
lauseen luin eräästä artikkelista, jossa puhuttiin kosketuksen tärkeydestä ihmiselle.
Ja niin totta! Itse sain monta kertaa nähdä ja kokea kosketuksen ihmeitä
tekevän voiman, kun hoidin ihmisiä työssäni lähihoitajana ja hierojana.
Erityisesti yksi tapaus on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Olimme pienellä porukalla eräässä
tapahtumassa antamassa ilmaiseksi pieniä hartiahieronta hetkiä. Ihmiset
ottivat yleensä aina pienen rentoutushetken ilolla vastaan.
Siinä hieroessamme ihmisiä, paikalle saapui isokokoinen ja vanhemman
puoleinen mies katselemaan touhujamme. Hänen olemuksestaan näki, että muutama ”rohkaisuryyppy”
oli miehelle usein maistunut.
Siinä hän vierelläni irvaili kovaäänisesti työtäni ja räävi
suutansa. Sanoin miehelle, että tule vaan istumaan tuoliin hartiahierontaan.
Hän katsoi minua hiukan hölmistyneenä, reagointini ei ollut ilmeisesti sitä
mitä hän odotti ensin haukuttuaan minut. Mies ei siinä enää muuta osannut
tehdä, kuin istahtaa tuolille hierottavaksi. Niinpä aloitin hieronnan ja annoin
miehen ottaa kosketushoitoa vastaan. Hetken päästä sain itse yllättyä. Mies
tuntui lysähtävän tuolilla ja hartiat alkoivat voimakkaasti täristä. Vilkaisin
miestä ja huomasin kyynelten virtaavan miehen kasvoilla. Jatkoin hierontaa
kaikessa hiljaisuudessa ja hetken päästä mies alkoi hiljaa kuiskaten kertoa
elämäntarinaansa. Hän kertoi, että häntä ei kukaan ollut koskettanut muutamaan
kymmeneen vuoteen. Vaimonsa jättämänä hän oli turvautunut niin monille tuttuun
pelastukseen, viinapulloon. Hän oli menettänyt sen myötä lapsensa, työnsä,
kotinsa ja viimein myös terveytensä. Ennen lähtöään mies pyysi anteeksi aiempaa
käytöstään ja kiitti siitä työstä mitä me teimme. Hän kertoi jaksavansa taas
elämänmatkaansa taivaltaa tämän pienen hoivahetken ansiosta.
Miehen tarina kosketti sieluuni asti ja yhä edelleen tämä muisto
saa kyyneleet silmäkulmaani. Kuinka
monia samankaltaisia tarinoita tämä maamme onkaan täynnä!
Me emme muutu roboteiksi minkään ikä,- tai elämänvaiheen jälkeen. Meistä
voi tulla kovia ja etäisiä elämämme kivikoiden takia mutta uskon, että sen
kaiken kovuuden takana on edelleen se pieni poika tai tyttö, joka kaipaa syliä juuri
silloin eniten, kun sitä vähiten uskoisi saavansa.
Kosketus, tuo joskus niin kovin kaukana ja vaikealta tuntuva ele on kuitenkin monesti vain kädenmitan päässä.
Kosketus, tuo joskus niin kovin kaukana ja vaikealta tuntuva ele on kuitenkin monesti vain kädenmitan päässä.
Ja tämän kielen kaikki varmasti taitavat!
Kommentit
Lähetä kommentti