Kosketuksen voima

”Kosketus on ensimmäinen ja viimeinen kieli, joka ihmisellä on.” Tällaisen lauseen luin eräästä artikkelista, jossa puhuttiin kosketuksen tärkeydestä ihmiselle. Ja niin totta! Itse sain monta kertaa nähdä ja kokea kosketuksen ihmeitä tekevän voiman, kun hoidin ihmisiä työssäni lähihoitajana ja hierojana.

Erityisesti yksi tapaus on jäänyt mieleeni lähtemättömästi.  Olimme pienellä porukalla eräässä tapahtumassa antamassa ilmaiseksi pieniä hartiahieronta hetkiä. Ihmiset ottivat yleensä aina pienen rentoutushetken ilolla vastaan.
Siinä hieroessamme ihmisiä, paikalle saapui isokokoinen ja vanhemman puoleinen mies katselemaan touhujamme. Hänen olemuksestaan näki, että muutama ”rohkaisuryyppy” oli miehelle usein maistunut.
Siinä hän vierelläni irvaili kovaäänisesti työtäni ja räävi suutansa. Sanoin miehelle, että tule vaan istumaan tuoliin hartiahierontaan. Hän katsoi minua hiukan hölmistyneenä, reagointini ei ollut ilmeisesti sitä mitä hän odotti ensin haukuttuaan minut. Mies ei siinä enää muuta osannut tehdä, kuin istahtaa tuolille hierottavaksi. Niinpä aloitin hieronnan ja annoin miehen ottaa kosketushoitoa vastaan. Hetken päästä  sain itse yllättyä. Mies tuntui lysähtävän tuolilla ja hartiat alkoivat voimakkaasti täristä. Vilkaisin miestä ja huomasin kyynelten virtaavan miehen kasvoilla. Jatkoin hierontaa kaikessa hiljaisuudessa ja hetken päästä mies alkoi hiljaa kuiskaten kertoa elämäntarinaansa. Hän kertoi, että häntä ei kukaan ollut koskettanut muutamaan kymmeneen vuoteen. Vaimonsa jättämänä hän oli turvautunut niin monille tuttuun pelastukseen, viinapulloon. Hän oli menettänyt sen myötä lapsensa, työnsä, kotinsa ja viimein myös terveytensä. Ennen lähtöään mies pyysi anteeksi aiempaa käytöstään ja kiitti siitä työstä mitä me teimme. Hän kertoi jaksavansa taas elämänmatkaansa taivaltaa tämän pienen hoivahetken ansiosta.

Miehen tarina kosketti sieluuni asti ja yhä edelleen tämä muisto saa kyyneleet silmäkulmaani. Kuinka monia samankaltaisia tarinoita tämä maamme onkaan täynnä!
Me emme muutu roboteiksi minkään ikä,- tai elämänvaiheen jälkeen. Meistä voi tulla kovia ja etäisiä elämämme kivikoiden takia mutta uskon, että sen kaiken kovuuden takana on edelleen se pieni poika tai tyttö, joka kaipaa syliä juuri silloin eniten, kun sitä vähiten uskoisi saavansa.
Kosketus, tuo joskus niin kovin kaukana ja vaikealta tuntuva ele on kuitenkin monesti vain kädenmitan päässä.  


  Ja tämän kielen kaikki varmasti taitavat!


Kosketus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi astiaa

Kolikon toinen puoli

Kiiltokuvatyttö